„Kolmekymppisenä paiskin töitä hard, mutta en todellakaan smart,” sanoo menestynyt musiikkituottaja, manageri ja käsikirjoittaja Jaro Slávik. Kolme selkäleikkausta, vammat sekä vuodet kovan työnteon ja urheilun parissa opettivat hänelle, että avain on itsensä rakastaminen – ja sen rinnalla kulkee myös kehosta ja mielestä huolehtiminen. Mitä hän tekee tänä päivänä terveytensä hyväksi, miten Madonna inspiroi häntä ja mistä paheista hänen ei ole toistaiseksi onnistunut päästä eroon?
Työelämäsi ei todellakaan kuulu niihin, joita voisi kuvailla rauhallisiksi. Mikä auttaa sinua eniten hallitsemaan sitä?
En ajattele, että minulla olisi erityisen levoton työelämä. Ehkä se on muihin ammatteihin verrattuna hieman epätavanomainen – järjestän tapahtumia kolmella mantereella tai autan yrittäjiä, johdan taiteilijauria ja toisinaan teen myös stand up -esityksiä. Mutta elän tasapainoista elämää, johon kuuluu paljon kirjallisuutta, liikuntaa ja aikaa luonnossa.
Mutta takaisin kysymykseen: minulla on neljä pääsääntöä. Ensimmäinen on enso/wabi sabi. Kun asiat eivät suju, en pakota niitä väkisin – aivan kuten buddhalaista enso-ympyrää kuuluu maalata yhdellä vedolla, myös työn pitäisi virrata. Toinen sääntö on 45 minuuttia keskittymistä ja 15 minuuttia lepoa, jonka aikana kävelen, tartun kirjaan tai vaikka käsipainoihin tai hyppynaruun. Kolmanneksi delegoin mahdollisimman paljon ja vähennän niiden päätösten määrää, joita minun täytyy päivän aikana tehdä. Yritän yksinkertaisesti tehdä elämästäni mahdollisimman yksinkertaista. Ja viimeinen sääntö on, että painotan lepoa, palautumista ja hyvää ruokavaliota – mukaan lukien ravintolisät. Koska olen entinen kilpaurheilija, olen käyttänyt erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita 28-vuotiaasta asti. Keho tarvitsee joskus enemmän kuin mitä se saa pelkästä ruoasta.
Kun tiedät, että edessä on vaativa päivä ja sinun täytyy toimia täysillä iltaan asti, onko sinulla omaa ”käyttöohjetta” siihen?
Yleisesti luotan tasapainoon. Hyvä lepo on perusta, mutta samalla myös liike lataa minua. Joka päivä – olenpa Euroopassa tai Dubaissa – aloitan kävelyllä tai juoksulla. En juoksumatolla, vaan luonnossa, ulkona auringossa ja raittiissa ilmassa. Yritän pohtia tulevaa päivää: mitä minua odottaa, mitä haluan tehdä ja keksiä. Haluan aloittaa luovassa tilassa, en reaktiivisessa, joten en reagoi aamulla viesteihin tai sähköposteihin.
Minua auttaa myös pätkäpaasto – nälkäinen mieli on luovempi. Jos taas en halua saada päivällä mitään aikaan, otan croissantin ja cappuccinon. :-) Muuten pyrin pitämään ruokavalionkin tasapainossa – esimerkiksi täydentämään ravintoaineita, joita minulta saattaisi puuttua: kreatiinia urheiluun, AAKG:tä useasti leikattujen selkäni vuoksi ja nyt myös kaikkea, mitä NOZONO tarjoaa. Siitä olen löytänyt omani. NAD+:sta aina magnesiumiin. Kaikki, mitä ennen jouduin etsimään ja yhdistelemään, on nyt valmiina kattavissa koostumuksissa.
Päivittäinen NAD+-tuki. Yön aikainen palautuminen. Yksi kokonaisvaltainen longevity-rutiini
Milloin ensimmäisen kerran ymmärsit, että kehosta ja mielestä on pidettävä huolta, jos haluamme niiden palvelevan meitä mahdollisimman pitkään?
Pidin kehostani huolta jatkuvasti. Mutta minulla oli myös hyvin synkkiä jaksoja, jolloin se ei onnistunut lainkaan ja vajosin niin henkisesti kuin tietenkin fyysisestikin. Viimeisin aha-elämys tuli Dubain muuton jälkeen, ennen viittäkymppiä. Ymmärsin, että kaikista ihmisistä ja hahmoista, joita olen koskaan halunnut esittää tai olla, osaan lopulta olla vain oma itseni. Ja sellaisena minun täytyy oppia hyväksymään ja rakastamaan itseäni. Se ei ole lainkaan helppoa. Tarvitaan voimaa antaa itselleen anteeksi, hyväksyä itsensä ja alkaa työstää itseään. Ja vasta kun alkaa todella pitää huolta mielestään, pystyy pitämään huolta myös kehostaan. Se meillä on, toisin kuin mahdolliset roolit ja persoonat, vain yksi.
Tuntuuko sinusta, että myös yhteiskuntana olemme tulossa samanlaiseen oivallukseen – eli siihen, että olemme omasta terveydestämme ainakin osittain itse vastuussa?
Vastuu on aina ennen kaikkea meillä itsellämme. Emme vain tienneet sitä, koska täällä vallitsi 40 vuotta hiljainen sopimus siitä, että kommunistinen valtio huolehtii kaikesta eikä ihmisten tarvitse (eikä pidä) ratkaista mitään itse. Lisäksi mikään ei ole helpompaa kuin alkoholin juominen, epäterveellinen syöminen, sarjojen ahmiminen, huumeiden käyttö… itsestä huolehtiminen on meidän sivilisaatiossamme oikeastaan jotain epäintuitiivista. Mutta ihmiset alkavat ymmärtää sen. He opettelevat pitämään elämästä, vaikka se joskus sattuu.
Mutta aina on kyse myös esikuvista. Minulla oli valtava onni saada työskennellä Madonnan kanssa. Viihdeteollisuudessa tuskin on suurempaa työntekijää ja terävämpää päätä. Hän alkoi huolehtia terveydestään ja käyttää ravintolisiä jo ennen kolmeakymppiä, jotta hänen ei tarvitsisi kärsiä vanhempana. Kun teimme hänen konserttiaan Moskovassa vuonna 2007, hän vietti tuntikausia kuntosalilla, mutta myös luki paljon ja piti huolta omista ihmisistään.
Olet urasi aikana kohdannut valtavan määrän brändejä, tuotteita ja ihmisiä, jotka yrittävät myydä jotain. Mikä voi vielä nykyään vakuuttaa sinut siitä, ettei kyse ole vain hyvin tehdystä markkinoinnista?
Yksi opettajistani ja mentoreistani, legendaarinen Seymour Stein, Madonnan ja Ramonesin musiikkimanageri, sanoi aina, että laulajan menestyksen perusta on kappale. Ja hänen vaimonsa, newyorkilainen kiinteistömoguli Linda Stein, sanoi, että hyvän sijoitusasunnon perusta on sen sijainti. Minä sanon, että menestyvän tuotteen täytyy ennen kaikkea olla laadukas. Laatu on siis aivan perusta. Sitä ei voi teeskennellä.
Toinen tekijä on luottamus. On selvää, että kaikki laadukkaat tuotteet eivät menesty kilpailussa. Mutta on yhtä selvää, että jokainen heikkolaatuinen tuote epäonnistuu ennemmin tai myöhemmin. Siihen liittyvät käsi kädessä ihmiset kulissien takana, ihmiset tuotteen takana, sen tekijät. Jos he osaavat viestiä selkeästi, mihin tuote on tarkoitettu, kenelle se on ja mitä hyötyjä sillä on, he voittavat luottamukseni helpommin.
Mitä sinun piti varmistaa, ennen kuin suostuit ryhtymään NOZONOn ambassadoriksi?
Pidän itseäni modernina ihmisenä, seuraan jatkuvasti, mistä puhutaan, joten longevity-trendi ei mennyt minulta ohi. Täytin myös hiljattain viisikymmentä, joten minun oli aika alkaa käyttää ravintolisiä kokonaisvaltaisemmin ja hienostuneemmin. Tärkeä rooli oli kuitenkin myös paikallispatriotismillani ja ihmisillä NOZONO-brändin takana.
Minulla oli tarjouksia ulkomaisilta yrityksiltä, ja aiemmin tein pitkään yhteistyötä kanadalais-sveitsiläisen brändin kanssa, mutta kuten sanoin, minut voitti ennen kaikkea yhdistelmä maailmanluokan kattavaa tuotetta, NOZONOn tekijöitä ja sitä, että kyseessä on kotimainen brändi. Ja ennen kaikkea se toimii. Jo muutamassa viikossa palautumiseni parani, ja älykelloni mukaan unitulokseni on yli 90 prosenttia. Siksi voin suositella sitä eteenpäin hyvällä omallatunnolla.
Teetkö nykyään terveytesi hyväksi jotain sellaista, mitä pidit kolmekymppisenä turhana mutta mistä et enää luopuisi?
Kolmekymppisenä johdin 17 maata. Sen lisäksi olin nuori isä ja pelasin yhä koripalloa. Harjoittelin kahdesti päivässä ja joskus jopa kolme kertaa päivässä. Paiskin töitä hard enkä lainkaan smart.
Tänä päivänä painotan paljon enemmän palautumista ja mindfulnessia. Mietin, mitä teen ja mitä syön. En enää syö aamukahdelta ranskalaisia tai patonkia. Itse asiassa nukun yleensä aamukahdelta (ellei juuri ole lento tai matkusta yöjunalla). Harjoittelen edelleen kahdesti päivässä, mutta fiksusti – aamulla juoksua tai pyöräilyä ja illalla painoja. Mutta intervalleina ja intensiivisesti. Ei pitkiä tunteja eikä valtavia painoja. Uskon, että myös vuosien ravintolisien käyttö auttaa minua ja että rutiinini sekä harkittu ruokavalioni mahdollistavat sen, että pysyn näin aktiivisena ainakin 70-vuotiaaksi.
Onko sinulla toisaalta jokin tapa, jonka tiedät, ettei se tee sinulle erityisen hyvää, mutta josta et ole vielä pystynyt tai oikeastaan edes halunnut luopua?
En pidä niistä puhumisesta, mutta valitettavasti niitä on edelleen melko paljon. Osaan yhä lähteä kunnolla käsistä syömisen kanssa. Tupakoinnin olen onneksi lopettanut. Alkoholin kanssa emme ole enää kavereita, eikä muiden aineiden kanssa varsinkaan. Olen tullut pitkän matkan, mutta en ole vielä se ihminen, joksi yritän tulla.
Korkean työkuorman lisäksi harrastat aktiivisesti urheilua. Mitä olet oppinut palautumisesta sitä ikävää kautta – eli niin, että veit joskus asiat liian pitkälle?
Kehosi ääntä ei ole pakko kuunnella – voit ylikuormittaa itsesi, voit mennä kivun läpi. Mutta silloin ei voi ihmetellä, että keho reagoi siihen. Minulle se maksoi kolme selkäleikkausta, rikkinäisen nilkan ja uran lopussa murtuneen jalkaterän.
Siksi suhtaudun nykyään kehooni kuin taloon, jossa asun ja jossa haluan asua mahdollisimman pitkään. Kuuntelen siis, kun jokin vuotaa, ei toimi tai tarvitsee korjausta. Ja tiivistän ja korjaan…
Usein puhutaan ennen kaikkea siitä, mitä menetämme iän myötä – energiaa, nopeutta, kestävyyttä. Mitä ihminen mielestäsi sen sijaan saa, ja mitä on hyvä huomata kiitollisuudella?
Perspektiiviä ja harkintaa. Ja myös huumorintajua, jotta osaamme suhtautua omaan rappeutumiseemme. Mielellään myös järkeä ja kykyä pohtia, miten sitä voisi ehkäistä.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan tunne mitään mainituista menetyksistä. Valmistauduin viisikymppisiin ja valmistaudun edelleen.
Mikä auttaa sinua suhtautumaan karttuviin vuosiin rennosti?
En ajattele niitä. En päästä ikääntymistä mieleeni. Yksinkertaisesti yritän elää niin, että olisin mahdollisimman pitkään täynnä energiaa, ja uskon, että niin myös on.
Jaro Slávik on slovakialainen tuottaja, käsikirjoittaja ja artistimanageri, jolla on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus showbisneksestä. Hän on tehnyt yhteistyötä monien maailman popkulttuurin merkittävien nimien kanssa ja toiminut kansainvälisellä kentällä. Hänet tunnetaan myös talenttikilpailujen tuomarina.
Nykyään hän asuu Dubaissa, urheilee aktiivisesti ja on kiinnostunut terveydestä ja pitkäikäisyydestä.
Jaa:
Opas (terveeseen) ikääntymiseen: Mitä kehossa tapahtuu ja miten ikääntymistä voi hidastaa?